KUN LUONTO HENGÄHTÄÄ


KUN LUONTO HENGÄHTÄÄ

Tulisieluisena tuulimyllyjä vastaan taistelevana tapaan kirjoitella blogeja sinne ja tänne, hupaisana pyrkimyksenäni parantaa maailmaa edes millimetrin verran. Siitä toki ei kiitosta saa. Jossain Uuden Suomen blogisivuilla taidan olla vihatuin henkilö  –  tai ainakin ärsyttävin.

Mutta tiedättekö mitä?

Ei se haittaa, sillä tähän aikaan vuodesta on illalla upeata haistella ja kuunnella luontoa, joka on hetkeksi pysähtynyt lepäämään. Linnunpöntöistä ei kuulu stressaavaa ( poikasten vanhemmille) kirkumista, ja vilja vastaa kypsyy. On sellainen rauhan ja pysähtymisen tunne.

Pianhan se ohi menee. Kohta linnut alkavat pakata matkalaukkujaan, ja leikkupuimurit hioa kynsiään. Mutta ei ihan vielä. Joten nyt nautitaan.

Aamulla sitten voi netistä vilkaista millainen punikki ja kepulainen ketku sitä ihan oikeasti on. Mutta ei huomenna, eikä ylihuomenna, sillä edessä on kahden päivän loma. Pisin moneen, moneen vuoteen.

Mukavatahan tuo!

Jätä kommentti

css.php