Vaalirahoitus – ei se nyt ihan synti ole

Minulla on ollut hauskaa pitkän aikaa. Tämän vaalirahakohun vuoksi. Siinä kun on media innolla luonut kärpäsestä härkäsen, ja mikäs siinä. Tutkivaa ja hutkivaa journalismiahan se. Myrsky vesilasissa on myrsky sekin. Mutta vaalirahoitus on silti aivan ok.

Mitä pahaa on jonkun puolueen tai ehdokkaan taloudellisessa tukemisessa? Ei mitään. Ei se ole laissa kiellettyä.

Kohun keskellä lie syytä muistaa mittakaava. Puolueiden ja tukijoiden budjeteissa annetut tuet ovat sittenkin kohtuullisen mitättömiä. Ei niillä hirveitä vaikuteta, ei ainkaan päätöksentekoon. Tutkaillaanpa käytännön esimerkkiä, teoreettista.

Kuvitellaan, että olen 2011 eduskuntavaaleissa ehdokkaana.

Omaa rahaa minulla luultavasti tuolloin on muutama satanen. Lainaa en kampanjaa varten saa, koska vakuuteni eivät riitä. Eikä kukaan lähde takaajaksi, koska pääsyni eduskuntaan olisi kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä.

Mahdollisuuteni ovat siis olemattomat. Täysin olemattomat. Vähintään 90 %:lla vaalipiirini äänestäjistä on paremmat taloudelliset mahdollisuudet kuin minulla.

Joudun tietysti etsimään tukijoita, rahoittajia. Rahaa tarvitsen tuollaiset 40 000 euroa. Kuvitellaan, että löydän joukon tukijota, joiden avulla saan tuon summan kasaan. Kuvitellaan, että tulen eduskuntaan valituksi. Mitä taloudelliset tukijani siitä hyötyvät? Eivät mitään. Eivät taatusti ainakaan taloudellisesti.

Parhaimmillaan he voivat tuoda tietooni asioita, joihin he toivovat minun voivan vaikuttaa. Nyt vain on niin, että yksi ihminen, tai yksi puolue, ei eduskunnassa päätöksiä tee.

Voin siis tehdä aloitteen. Nostaa toivotun asian esille. Siinä kaikki. Se 40 000 euroa ei anna mitään. Se on aattellista tukea (tai hölmöyttä) mutta ei likaista eikä rikollista.

Tuen antajan kontolla sitten on se, onko tuen antaminen ollut laillista, sääntöjen mukaista ja järkevää. Tässä viittaan nyt esiin nousseseen AY-liikkeen muhkeaan tukeen SDP:lle. Ongelma on AY-liikkeen, ei SDP:n. Kansan siis pitää protestoida kenties väärin perustein tukea jakaneen AY-liikkeen toimia vastaan, ei demareita vastaan.

Jos joku Nova Group jakaa rahaa hölmösti, se on Nova Groupin ongelma. Jos joku antaa minulle 40 000 euroa vaalitukea, se on antajan ongelma, ei minun.

Vaalirahoituksen vastaanottajan, yksityishenkilön tai puolueen, perimmäinen ongelma ja oikeastaan ainoa ongelma on vaalirahoituksen julkistaminen siten kuin laki kulloinkin säätää.

On hyvä muistaa, että yrityksiltä kerätään rahaa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, ja yritykset, erityisesti hyvinä aikoina, sitä rahaa jakavat  –  jos jakavat.

Autourheilu on minulle tuttua puuhaa. Liki jokainen autourheilija kiertää hattu kourassa yrityksissä kerjäämässä rahaa, vedoten yrityksen saamaan näkyvyyteen, esimerkiksi.

Jotkut yritykset sitä rahaa autourheilujalle antavat, joko tukeakseen nuorta urheilijaa, tai pelkästään siksi, että yrityksen omistajaa autourhelu kiinnostaa. Kummempaa merkitystä ei ole sillä, jos yrityksen kurainen tarra auton puskurissa sattuu näkymään tai ei satu näkymään.

Jos joku yritys jollekin puolueelle antaa 100 000 euroa, vaikkapa pankki, niin ei se kuvittele siitä mitään hyötyvänsä. Ei se mutta tee kuin kerää verovähennyksiä ja tukee demokratiaa, niin oudolta kuin se monen korviin voikin kuulostaa.

Ellei rahan keräämistä politiikkaan sallittaisi, politiikka olisi rikkaiden käsissä. Tai vähintään varakkaiden. Unohdettu kansa jäisi todella unohduksiin.

Puolueita on aivan turhaa syyllistää rahan keräämisestä. Ilman rahaa ei ole toimivaa puoluetta. Yksittäisiä ehdokkaita on turha syyllistää rahan keräämisestä. Ilman rahaa ei taida päästä edes pienen kunnan valtuustoon, saati että pääsisi eduskuntaan.

Raha on välttämätön paha. Vaalirahoitus on aivan ok.

2 kommenttia artikkeliin “Vaalirahoitus – ei se nyt ihan synti ole”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Päivää ps!
    Aikas pienellä panostuksella jotkut ovat jopa eduskuntaan päässeet ja jotkut eivät omakotitalon hinnallakaan.
    Minusta on ihan hyvä, että vihdoin nostettiin kissat, koirat, hiiret ja sähköjäniksetkin ”pöydälle.”
    Melkein kaikkihan asioista vähänkin tietävät tiesivät ja nyt tietävät nekin, jotka eivät tienneet.
    Huomasin joissakin otoksissa, että ammattiyhdistyksen jäsenet eivät sulata sitä, että heidän maksuillaan rahoitetaan poliitikoiden vaalikampanjoita.
    Ko. pomot taas puolustelevat tukiprosentin pienuudella.
    Se vain tuntuu vierestä seuranneena epädemokraattiselta, että ay-liikkeen tukeen valitaan tietyt ”suosikit” joille vaalirahaa sataa laariin..
    Huom. itse en ole ollut, enkä tule olemaan ehdokkaana.
    Riitta N.

  2. avatar Rehellisyys maan perii sanoo:

    Ei synti mutta häppee. Ei laitonta mutta moraalitonta.

Jätä kommentti

css.php